Jalkapallofani esittäytyy

En ollut lahjakas pelaaja.

Astelin ensimmäisen kerran kentälle peliasu yllä epävarmoin askelin 6-vuotiaana. Pystyn hyvin kuvitella itseni säntäilemässä pallon perässä sikin sokin hieman muita jäljessä. Niin pallon kanssa kuin ilman sitä oli kiire ja tulisi olemaan siitä eteenpäinkin. Jännitin kovasti aina ennen peliä.

Jokin pelissä sai silti kiinnostumaan ja innostumaan kerta toisensa jälkeen. Vaikka kiire vaivaisikin, on kiva tunne, kun on pallo hallussa. Vaikka vähän jännittäisikin, on myös kiva tunne, kun on ystäviä vierellä ennen peliä ja sen jälkeen.

Löysin nopeasti paikkani hitaana ja kovapotkuisena puolustajana, enkä ole oikeastaan luopunut siitä vieläkään muutamaa syrjähyppyä lukuun ottamatta. Muistan, kuinka jo 7-vuotiaana tunsin parhaimmillaan osaamisen tunnetta kentällä. Lapsuudessani pelattiin vielä melko paljon hiekkakentillä. Puolustajana tärkein tehtäväni oli suojella omaa maalia ja löytää syötöillä omia joukkuetovereita. Parasta kuitenkin oli, kun sai räimäistä purkupallon pienestä pompusta kohti toista kenttäpuoliskoa ja huutaa lujaa linjoja ylös. Moni brittifutiksen valmentajakonkari olisi varmasti nyökytellyt hyväksyvästi suorituksilleni.

Muutimme perheeni kanssa Tampereelle, kun olin 8-vuotias. Edustin siitä eteenpäin Ilveksen värejä vajaat yhdeksän vuotta ennen kuin vaihdoin totisemman harrastamisen paikallisiin harrastesarjoihin, kuten puistofutikseen. Odotan innolla kesää, sillä aion palata puistofutiskentille monivuotisen tauon jälkeen. En ollut lahjakas pelaaja, mutta yritän tässä blogissani kertoa, miksi pidin ja miksi pidän pelistä todella paljon.

************************************************************************

Jalkapallourani päättyi polvivamman vuoksi hieman ennen kuin täytin 17 vuotta. Turhautuneena teininä olin ihan itsekin osasyyllinen, en jaksanut keskittyä kuntouttamiseen läheskään tarpeeksi. Polvi aiheutti paljon huolta paitsi pelaamiseen myös ihan elämässä pärjäämiseen liittyen lonksuessaan ja turpoillessaan käsittämättömän suureksi välillä pienestäkin rasituksesta. Lopulta päädyin kaikkien myöhäisten kuntoutusyritysten jälkeen ihan vain hölkkäämään kovalla alustalla mahdollisimman pienellä askelluksella.

Olin pelannut jalkapalloa yli kymmenen vuotta, mutta löysin vasta silloin juoksuharjoittelun kunnolla. Viivyin lenkkipolulla pidempään ja pidempään. Polven turpoilu väheni, kunto kasvoi ja innostuin juoksemisesta toden teolla. Opin tykkäämään siitä, että jaksoin yhä pidemmälle ja pääsin yhä kovempaa. Myös jalka tuli kuntoon ja pystyin taas pelaamaan.

Juoksin ensimmäisen puolimaratonini vain vuotta myöhemmin. Valmistuttuani ylioppilaaksi suoritin vuoden varusmiespalvelustani Niinisalossa ennen siirtymistäni Viestinnän opintoihini Vaasan yliopistoon. Vuonna 2015 juoksin toisen puolimaratonin ennen ensimmäistä kokonaista.

Sitten tulikin romahdus. Lapsena pallokentällä löytämäni osaamisen tunne, jonka olin sittemmin kokenut paitsi peli- myös koulu- ja varusmiespalvelusvuosina, katosi kauas pois. Lenkkipolut jäivät vuosiksi.

************************************************************************

Uskon, että olin aika pidettävä nuorimies ennen sairastumistani. Olin tai ainakin yritin olla ahkera töissä, suoritin opintoja tunnollisesti ja ennen kaikkea uskalsin haastaa itseäni ja harjoittelin kovaa. Se oli elämäntapa, johon turhautuneena teininä oli halunnut tarttua kaikin voimin. Lenkkipolun yksinäisyydessä oli jotain kiehtovaa, se oli minulle tapa haastaa ja kehittää itseäni. Siellä oli hyvä käsitellä menneitä murheita ja olla suojassa tulevilta sellaisilta.

Jotkut puhuvat romahduksesta, toiset puhuvat hitaasta luisusta alaspäin. Minun fyysinen vointini heikkeni syyskuussa 2015. Osaan nimetä tarkan paikan, ajan ja olon, mutta totuus on tietysti paljon monimutkaisempi.

Asiat muuttuivat nopeasti ja peruuttamattomasti. Silloin sitä ei ymmärtänyt ja puhui juuri siitä romahduksesta, mutta näin vuosien jälkeen on ymmärtänyt myös sen hitaan alasluisumisen päälle. Olin jo lapsena vähäpuheinen, mutta teini-iässä aloin sulkeutua oikein tosissani. Kun fyysinen oireiluni sitten myöhemmin alkoi ja paha olo oli ihan sietämätön, ihmettelin usein, mikseivät läheiseni olleet enempää huolissaan ja kyselleet lisää. Lopulta tajusin, että en ollut niin moneen vuoteen sanonut oikeastaan mitään, että he olivat jo tottuneet hiljaisuuteeni.

Nuoren menestyjän elämä vaihtui sitten aika nopeasti yksinäiseen syrjäytyjään, jolla painoi mieltä, rintaa ja askelta. Sitä luuli tietävänsä jo jotain elämästä ja sen kovuudesta, mutta eipä sitä tarkemmin ajatellen vielä tiennyt edes sitä jotain.

************************************************************************

Mitä sinä olisit tehnyt?

Älä vastaa minulle, äläkä vastaa itsellesikään, jos et halua. Yhtäkkiä huomaa, ettei osaa enää seistä suorassa omilla jaloillaan. Voimat lähtevät, halut tehdä yhtään mitään lähtevät, yöunet lähtevät. Jossain kohtaa ymmärtää, että on paha olo, josta ei pääse eroon. Lääkärikäyntejä, terapiakäyntejä. Luentoja aivosumussa, sydämen rytmihäiriöitä, paniikkia, sairastelua sekä yksinäisiä ja epätoivoisia nettitohtorointeja. Lukee aina uudelleen, kuinka ihmiset kertovat väsymyksestä, hermostollisista sairauksista, mystisistä oireista ja huonosta olosta. Kokeellisia hoitoja, lääkeyhdistelyjä, luonnonlääkkeitä ja itse keksittyjä kikkakolmosia. Epätoivoa, surua ja masennusta sekä satuttavaa halua parantua, niin lukijana kuin varmasti myös kirjoittajana.

Ymmärrettyäni menettäneeni niin paljon tunsin itseni hölmöksi, niin kovin hölmöksi.

Kului pitkään ennen pientäkään hyvää käännettä. Oireiluni vaikeimmat kuukaudet olivat kolmas, neljäs ja kahdeksas. Jaksoin olla jalkeilla noin viisitoista minuuttia päivässä näinä kuukausina. Jouduin jättäytymään seuraavan kesän töistä pois ja ensimmäinen yritykseni palata opintoihini ei onnistunut sinä syksynä.

En tiedä, mitä sinä olisit tehnyt, minä aloin kirjoittaa jalkapalloaiheista romaania.

Täytyy varmaan myöntää, että ehkä olisi silloin voinut valita jotain vähän fiksumpaakin.

Niin tai näin, kolme ja puoli vuotta meni ja valmista tuli. Palasin opintoihini syksyllä 2017 ja pikkuhiljaa työelämään keväällä 2019 suunnilleen samaan aikaan, kun sain sovittua kustannussopimuksen kustantamoni Brikin kanssa. Vaikka kuulostaa hyvältä ja aina välillä jo tuntuukin myös, voin vakuuttaa, että siinä välissä ehdin vielä monen uudemman kerran tuntea itseni hölmöksi, niin kovin hölmöksi.

Esikoisromaanini Himmeämpien valojen kentät ilmestyi tänä keväänä. Kirja kertoo tamperelaisesta juniori- ja alasarjajalkapallosta sekä nuorten mielenterveysongelmista. Kerron tässä blogissani suhteestani kirjoittamiseen, mutta ennen kaikkea tavoitteeni on julkaista viikottain sisältöä liittyen paitsi kuntoutumiseeni myös muistoihini ja kokemuksiini jalkapallosta. Peli on ollut osa elämääni niin pitkään kuin muistan ja auttoi osaltaan paitsi matkalla sängyn pohjalta jalkeille myös matkalla ensimmäiseltä sivulta takakanteen.

Jos ensin tuntuu monta vuotta kyydistäjääneeltä ja sitten pari vuotta jälkeenjääneeltä, olisi kiva tuntea taas osaavansa edes vähän. Toivon, että tuntisin näitä kirjoituksia tehdessä ja kentälle palatessani taas samaa osaamisen tunnetta, jonka jo 7-vuotiaana parhaimmillaan tunsin, mutta jonka sittemmin myös pitkäksi aikaa kadotin.

En muista, että olisin koskaan ollut erityisen hyväonninen, mutta tulevan kesän jalkapallon EM-kisojen lippuarvonnassa kävi tuuri ja sain ystävieni kanssa liput Huuhkajien viimeiseen alkulohko-otteluun Belgiaa vastaan. Tämän blogin olisikin tarkoitus jatkua ainakin sinne kesäkuun lopulle asti, kun Huuhkajat toivottavasti tuovat iloa paitsi minulle myös kaikille suomalaisille. (En normaalisti käytä sulkeita, mutta koronavaraus)

Aion kertoa sitä ennen monta hyvää tarinaa. Älä missaa niistä yhtäkään.

@eerikkuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s